CDC Lymen borrelioosi Suomessa vuosina 1995-2014, julkaisu v. 2017

Valvojat: Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001, Bb, Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb, Jatta1001, Borrelioosiyhdistys, Bb

Vastaa Viestiin
Jatta1001
Viestit: 416
Liittynyt: Su Helmi 17, 2013 16:59
Paikkakunta: Pyhtää

CDC Lymen borrelioosi Suomessa vuosina 1995-2014, julkaisu v. 2017

Viesti Kirjoittaja Jatta1001 » To Helmi 20, 2020 16:29

CDC, Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus
Nide 23, numero 8 - elokuu 2017
tutkimus
Lymen borrelioosi Suomessa, 1995–2014

Alkuperäinen linkki: https://wwwnc.cdc.gov/eid/article/23/8/ ... GXTGzh3k6w

Kuviot 1, 2, 3 ja 4 näet klikkaamalla alkuperäistä linkkiä.

Eeva Sajanti Kommentit kirjoittajalle , Mikko Virtanen, Otto Helve, Markku Kuusi, Outi Lyytikäinen, Jukka Hytönen1, and Jussi Sane1
Author affiliations: University of Turku, Turku, Finland (E. Sajanti, J. Hytönen); National Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland (M. Virtanen, O. Helve, M. Kuusi, O. Lyytikäinen, J. Sane)


Abstrakti
Tutkimme suvun borrelioosin (LB) epidemiologiaa vuosina 1995–2014 käyttämällä kolmen eri terveydenhuollon rekisterin tietoja. Olemme tarkastelleet lisääntyneiden LB-tapausten tietoja kansallisesta tartuntataudirekisteristä (21 051 tapausta) ja kansallisesta sairaalan vastuuvapausrekisteristä (10 402 tapausta) ja tietoja primaarisista LB (erythema migrans) -tapauksista perusterveydenhuollon käyntirekisteristä (11 793 tapausta). Mikrobiologisesti vahvistettujen levinneiden LB-tapausten esiintyvyys kasvoi 7: stä / 100 000: n väestöstä vuonna 1995 31/100 000: een vuonna 2014. Primaaristen LB-tapausten esiintyvyys nousi 44/100 000: sta vuonna 2011 61/100 000: een vuonna 2014. Kaiken kaikkiaan tapaukset tapahtuivat pääasiassa naisilla, ja havaitsimme bimodaalisen ikäjakauman kaikissa 3 rekisterissä.

Lymen borrelioosi (LB) on tarttuva tauti, jonka aiheuttaa spirochete Borrelia burgdorferi sensu lato ja jonka välittää Ixodes spp. punkkeja. Sille on ominaista useita merkkejä ja oireita, jotka vaihtelevat varhaisen vaiheen eryteema migransista (EM) neurologisiin oireisiin, niveltulehdukseen ja chronica atrophicansin akrodermatiittiin ja harvemmin sydämen johtavuushäiriöihin ( 1 ). Yhdysvalloissa tautien torjunta- ja ehkäisykeskuksille ilmoitetaan vuosittain 30 000 uutta LB-tapausta, vaikka nykyisten arvioiden mukaan tapausten kokonaismäärä olisi kymmenkertainen ( 2 - 4 ). Euroopassa Maailman terveysjärjestön arvioiden mukaan LB - tapausten vuosittainen lukumäärä on yli 85 000 ( 4)), Ja korkea ilmaantuvuus on raportoitu useista maista ja alueista ( 5 - 10 ). LB-esiintyvyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa ( 4 , 5 , 8 , 11 - 14 ). Tämä muutos saattaa heijastaa Ixodes- punkien lisääntynyttä määrää ja maantieteellistä jakautumista uusiin elinympäristöihin ( 15 - 17 ), mutta myös lisääntynyt tietoisuus tartunnasta terveydenhuollon tarjoajien ja väestön keskuudessa.

LB on tarttuva tauti josta on ilmoitettava vain joissain Euroopan maissa, ja raportointikäytännöt, seurantamenetelmät ja määritelmät vaihtelevat suuresti. Koska LB-havaintojen kansallisia seurantajärjestelmiä ei ole tai ne ovat riittämättömiä ( 8 ), suurin osa epidemiologisista tiedoista on peräisin tutkimuksista, jotka on tehty lisääntyneen riskin populaatioilla tai LB-endeemisillä alueilla ( 6 , 18 , 19 ). Suomessa LB: n epidemiologiaa tutkittiin aiemmin vuonna 1988 ( 20 ), mutta Ixodes spp: n lisääntynyt esiintyvyys ja jakautuminen pohjoiseen suuntaan . punkkeja Pohjois-Euroopassa (mukaan lukien Suomi) on ilmoitettu viime aikoina ( 15 , 21 , 22 ).

Suomella on vakiintuneet terveysrekisterit, joita ylläpitää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (NIHW) ja jotka helpottavat tartuntatautien väestöpohjaisia ​​epidemiologisia analyysejä. Suomen rekisteritietoihin perustuvat tutkimustulokset heijastavat todennäköisesti LB: n epidemiologista tilannetta Pohjois-Euroopassa. Tässä tutkimuksessa tutkimme kliinisesti todetun LB: n (eli erythema migrans [EM]) esiintyvyyttä ja maantieteellistä jakautumista ajanjaksolla 2011–2014 ja mikrobiologisesti vahvistetun LB: n esiintyvyyttä ja maantieteellistä jakautumista ajanjaksolla 1995–2014 kattaen koko Suomen.

menetelmät
Opintoväestö
Suomessa (väkiluku 5,5 miljoonaa) kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä on jaettu 20 maantieteellisesti ja hallinnollisesti määriteltyyn sairaanhoitopiiriin (HD) ( tekninen liite, kuva 1). Ahvenanmaan autonomista aluetta pidetään 21. HD: nä. Arvioitu HD-väkiluku on välillä 28 700–1,6 miljoonaa. Kuudessatoista HD: llä on perus- ja keskiasteen sairaala, ja 5 HD: llä on myös kolmannen tason hoitopalveluja.

Tietolähteet
LB: n demografisten ominaispiirteiden, kausiluonteisuuden ja maantieteellisen jakauman analysoimiseksi tarkastelimme tietoja kansallisesta tartuntataudirekisteristä (NIDR), kansallisesta sairaalan vastuuvapausrekisteristä (Hilmo) ja perusterveydenhuollon käyntirekisteristä (Avohilmo). NIHW ylläpitää kaikkia kolmea rekisteriä.

NIDR mikrobiologisesti vahvistetuille LB-tapauksille
LB: n säännöllinen valvonta Suomessa on laboratoriopohjaista. Vuodesta 1995 lähtien mikrobiologiset laboratoriot, jotka suorittavat LB-diagnostiikkaa, ilmoittavat NIDR: lle sähköisesti kaikista positiivisista havainnoista (ts. Serologisista tai molekyylisistä vahvistuksista). Jokainen ilmoitus sisältää seuraavat tiedot: näytepäivämäärä, kunkin potilaan yksilöllinen kansallinen henkilöllisyyskoodi, syntymäaika, sukupuoli ja asuinpaikka. Tätä tutkimusta varten otimme NIDR: stä kaikki mikrobiologisesti vahvistetut LB-tapaukset, jotka ensisijaisesti edustavat levitettyjä LB-infektioita ja joita raportoitiin vuosina 1995–2014. Saman LB-tapauksen useita ilmoituksia, jotka vastaanotettiin 3 kuukauden aikana, yhdistettiin yhdeksi tapaukseksi.

Avohilmo ja Hilmo rekisteröivät avohoito- ja avohoitovierailuja
Suomen kansallisten ohjeiden mukaan, kun tyypillinen EM havaitaan mahdollisen punkkialtistuksen jälkeen, se diagnosoidaan kliinisesti ilman, että yleislääkärit tekevät laboratoriotutkimuksia ensisijaisessa terveydenhuollossa. Vuodesta 2011 lähtien nämä avohoitovierailut perusterveydenhuollon yksiköistä (kuntien terveyskeskukset ja terveyskeskuksen osastot) on rekisteröity Avohilmon alle. Näitä tapauksia ei ilmoiteta NIDR: lle, koska laboratoriodiagnoosi puuttuu. Avohilmon ilmoituksiin sisältyy potilaan kansallinen henkilöllisyyskoodi, ikä, sukupuoli, terveydenhuollon sijainti, tiedot terveydenhuollon vastaanottoon, tutkimuksiin, hoitoon ja vastuuvapauden diagnooseihin kansainvälisen sairaanluokituksen 10. tarkistuksen (ICD-10) mukaisesti. Avohilmon LB-tapaukset määriteltiin sairauksiksi, joilla diagnosoitiin ICD-10-koodi A69. 2 (”Lymen borrelioosi”). Ainoastaan ​​kunkin potilaan ensimmäinen testaaminen otettiin mukaan toistuvien käyntien välttämiseksi, kun samaa diagnoosikoodia analysoitiin useita kertoja tutkimuksessa. Käytimme Avohilmon tietoja arvioidaksemme kliinisesti diagnosoitujen LB-tapausten lukumäärää ja parantaaksemme samanaikaisesti arviota LB-tapausten kokonaismäärästä Suomessa vuosina 2011–2014.

Toinen rekisteri, Hilmo, sisältää valtakunnallisesti linkitettävän tiedon kaikista sairaalahoidon päästöistä vuosina 1996–2014, ja se on vertailukelpoinen Avohilmon kanssa ilmoitustietojen perusteella; kuitenkin Hilmossa rekisteröidyt LB-tapaukset edustavat pääosin leviävää tautia. Käytimme Hilmon tietoja määrittääksemme lisääntyneiden LB-tapausten erilaisten kliinisten oireiden osuudet. Olemme toimittaneet yksityiskohtaiset kuvaukset rutiinidiagnostiikassa käytetyistä LB-tapausten määritelmistä, diagnostiikkakäytännöistä ja laboratoriomenetelmistä (teknisen liitteen online-menetelmät).

Tilastolliset menetelmät
Laskimme karkean arvioinnin LB: n kokonaismäärästä ja esiintyvyydestä Suomessa laskemalla yhteen kliinisesti diagnosoidut (Avohilmo) ja mikrobiologisesti vahvistetut tapaukset (NIDR) yhdessä kahden oletuksen perusteella. Ensinnäkin kliinisesti diagnosoitujen EM: n tapausten lukumäärä primäärisen sairaanhoidon ympäristössä ei ole olennaisesti päällekkäistä mikrobiologisesti vahvistettujen tapausten kanssa, jotka edustavat levitettyjä LB-tapauksia, jotka on validoitu yksilöllisellä tasolla rekisteröidyillä linkitystutkimuksilla (J. Sane, julkaisutiedot). Toiseksi keskimäärin 70% kaikista LB-diagnooseista koodataan asianmukaisesti ICD-10-koodilla A69.2 Avohilmossa yleislääkärien toimesta (M. Virtanen, julkaisutiedot).

HD-tahojen aikatrendianalyysissä tarkastelimme mikrobiologisesti vahvistettuja LB-tapauksia NIDR: ssä ja avohoitoja LB-tapauksia Avohilmossa. Käytimme trendianalyyseissä Poisson-regressiota, ja tilastollinen merkitsevyys määritettiin p <0,01. Teimme analyysit Stata-version 14.0 kanssa (StataCorp LLP, College Station, TX, USA). Laskimme mikrobiologisesti vahvistettujen LB-tapausten keskimääräiset vuotuiset ilmaantuvuudet 4 eri ajanjaksona: 1995–1999, 2000–2004, 2005–2009 ja 2010–2014. Käytimme nimittäjinä kansallisen väestötietojärjestelmän tietoja vuosittaisen esiintyvyyslaskelman laskemiseksi ja ikä- ja sukupuolikohtaisten keskimääräisten vuotuisten ilmaantuvuuslaskelmien laskemiseksi.

Tulokset
LB-tapauspotilaiden demografiset ominaisuudet
Pikkukuva Mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten lukumäärästä ja esiintyvyydestä, joista ilmoitettiin kansallisessa tartuntatautirekisterissä vuosina 1995–2014, ja kliinisesti diagnosoiduissa tapauksissa, jotka ilmoitettiin perusterveydenhuollon käyntirekisterissä vuosina 2011–2014.
Kuvio 1 . Kansallisessa tartuntataudirekisterissä vuosina 1995–2014 ilmoitettujen mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten lukumäärä ja esiintyvyys sekä primäärisen terveydenhuollon käyntirekisterissä ilmoitettujen kliinisesti diagnosoitujen tapausten lukumäärä ja esiintyvyys ...

Tunnistimme NIDR: ssä yhteensä 21 051 mikrobiologisesti vahvistettua LB-tapausta ( kuva 1 ). LB-tapausten lukumäärä kasvoi ≈-kertaiseksi 345: stä (7/100 000 asukasta) vuonna 1995 1 679: ään (31/100 000) vuonna 2014. Avohilmossa havaittiin vuosittain keskimäärin 3 000 kliinisesti diagnosoitua LB-tapausta, mikä tuotti yhteensä 11 793 tapausta. Vuotuinen esiintyvyys kasvoi 44/100 000 väestöstä vuonna 2011 61/100 000: een vuonna 2014 ( kuva 1 ). Arvioimme vuotuisten LB-tapausten kokonaismäärän olevan 5 011 tapausta vuonna 2011 (esiintyvyys 93/100 000 asukasta) ja 6440 tapausta vuonna 2014 (118/100 000 asukasta).

Pienoiskuva Kansallisessa tartuntatautirekisterissä vuosina 1995–2014 (A) ilmoitetuista mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten esiintyvyysluvuista ja kliinisesti diagnosoiduista tapauksista, jotka on ilmoitettu perusterveydenhuollon käyntirekisterissä vuosina 2011–2014 (B), iän ja sukupuolen mukaan tapauspotilaat, Suomi.
Kuvio 2 . Kansallisessa tartuntataudirekisterissä vuosina 1995–2014 raportoidut mikrobiologisesti vahvistetut borrelioositapaukset ja perusterveydenhuollon käynnit -rekisterissä ilmoitetut kliinisesti diagnosoidut tapaukset ...

Suurin osa (54,0%) mikrobiologisesti vahvistettuja tapauksia tapahtui naisilla (n = 11 373). Havaitsimme bimodaalisen ikäjakauman, ja korkeat esiintyvyysluvut esiintyivät 5–9-vuotiaiden ikäryhmässä molemmissa sukupuolissa, minkä jälkeen esiintyvyys lisääntyi taas 40 vuoden iästä ja saavutti huipun ikäryhmässä 60–69 vuotta naisten ja > 70 vuotta miehillä ( kuva 2 , paneeli A). Emme havainneet muita merkittäviä sukupuolikohtaisia ​​eroja esiintymistiheyksissä ikäryhmissä.

Kliinisesti diagnosoiduista tapauksista 59,7% esiintyi naisilla (n = 7 042). Ikäjakauma oli jälleen kaksijakoinen, mutta 60–79-vuotiaiden ikäryhmissä esiintynyt toinen huippu oli selvästi havaittavissa ( kuva 2 , paneeli B). Näissä ikäryhmissä LB-ilmaantuvuus oli selvästi korkeampi naisilla kuin miehillä (keskimäärin 142/100 000 naisilla ja 111/100 000 miehillä). Tapauspotilaat olivat pääosin naisia ​​kaikissa ikäryhmissä paitsi 5–14-vuotiailla lapsilla ja yli 80-vuotiailla.

Sairaalahoidon yhteydessä havaitsimme yhteensä 10 402 tapausta, joilla oli LB-diagnoosi (56,2% potilaista oli naisia); esiintyvyys kasvoi 0,4 / 100 000 väestöstä vuonna 1996 19/100 000: een vuonna 2014. Olemme toimittaneet yksityiskohtaisen kuvauksen tapauspotilaiden ominaisuuksista ja levitetyn LB: n erilaisista kliinisistä oireista ( teknisen liitteen tulokset).

Maantieteellinen jakauma ja aikatrendi
Pikkukuva mikrobiologisesti vahvistettujen Lymen borrelioositapausten esiintymisasteesta sairaala-alueittain jaksoittain, Suomi, 1995–2014. A) 1995–1999; B) 2000–2004; C) 2005–2009; D) 2010–2014. Ahvenanmaata ei näytetä; vain mantereen sairaalapiirit ovat näkyvissä.
Kuvio 3 . Mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten esiintymisaste sairaala-alueittain jaksoittain, Suomi, 1995–2014. A) 1995–1999; B) 2000–2004; C) 2005–2009; D) 2010–2014. Ahvenanmaata ei näytetä; vain...

Suurimmassa osassa HD: tä (15/21 [71,4%]) mikrobiologisesti vahvistettujen LB-tapausten esiintyvyys kasvoi merkittävästi ajan myötä ( kuva 3 ). Havaitsimme merkittävimmän nousutrendin Länsi-, Etelä- ja Kaakkois-Suomessa. Viimeisen 5 vuoden (2010–2014) korkeimmat keskimääräiset vuotuiset ilmaantuvuudet on ilmoitettu Kaakkois-Suomessa, HD-spesifisillä esiintymistiheyksillä 49–57 tapausta / 100 000 asukasta ( tekninen liiteTaulukko 1, kuva 1). Pienimmät LB-tapaukset ilmoitettiin Pohjois- ja Koillis-Suomessa, 1–4 tapausta / 100 000 asukasta. Ahvenanmaa on LB: n hyperendeminen alue, jonka vuosittainen esiintyvyys oli 1 597/100 000 asukasta vuosina 2010–2014, ja trendi kasvaa (p <0,01). Koko maan keskimääräinen vuotuinen esiintyvyys (kaikkien HD-levyjen keskiarvo) vuosina 2010–2014 oli 30/100 000 asukasta.

Havaitsimme kliinisesti diagnosoidun LB: n keskimääräisen vuosittaisen ilmaantuvuuden vuosina 2011–2014 Itä- ja Kaakkois-Suomessa, HD-spesifisillä esiintymistiheyksillä 143–162 tapausta / 100 000 asukasta ja Lounais-Suomessa (83/100 000 asukasta). Keskimääräinen vuotuinen esiintyvyys Ahvenanmaalla oli 885/100 000 asukasta. Valtakunnallinen keskimääräinen vuotuinen ilmaantuvuus vuosina 2011–2014 oli 54/100 000 asukasta. Jopa 4 vuoden aikana esiintyvyys kasvoi merkittävästi (p <0,05) kahdeksassa HD: ssä, etenkin Itä- ja Etelä-Suomessa ( tekninen liitetaulukko 2, kuva 1).

Kausivaihtelu
Pienoiskuva Mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten kuukausijakaumasta, joista ilmoitettiin kansallisessa tartuntatautirekisterissä vuosina 1995–2014, ja kliinisesti diagnosoiduista tapauksista, jotka ilmoitettiin perusterveydenhuollon käyntirekisterissä vuosina 2011–2014.
Kuvio 4 . Kuukausittain jakautuva mikrobiologisesti vahvistettu borrelioositapaus, joka on ilmoitettu kansallisessa tartuntataudirekisterissä vuosina 1995–2014, ja kliinisesti todetut tapaukset, jotka on ilmoitettu perusterveydenhuollon käyntirekisterissä ...

Mikrobiologisesti vahvistettuja LB-tapauksia ilmoitettiin koko vuoden ajan, vaikka havaitsimme syyskuussa voimakkaan kausiluonteisuuden huipun (14,4% kaikista LB-tapauksista vuosina 1995–2014) ( kuva 4 ). Yli 50% LB-tapauksista ilmoitettiin elo-marraskuussa. Kliinisesti diagnosoiduissa LB-tapauksissa kausiluonteisuus oli entistä selvempi, ja vain muutamia tapauksia ilmoitettiin talvisin Suomessa (marraskuu – huhtikuu). Suurin osa tapauksista (≈75%) tapahtui kesä – syyskuussa, huipun ollessa heinäkuussa (22,1% kaikista LB-tapauksista) ja elokuussa (21,0%). Kausivaihtelu vuosittain oli vähäinen mikrobiologisesti vahvistetuissa ja kliinisesti diagnosoiduissa tapauksissa (tietoja ei esitetty).

Keskustelu
Tutkimme kolmen valtakunnallisen rekisterin avulla muutoksia LB: n esiintymistiheydessä ja maantieteellisessä jakaumassa Suomessa ≈20 vuoden aikana. Tietojemme avulla voimme analysoida mikrobiologisesti vahvistettujen levinneiden LB-tapausten ja kliinisesti diagnosoitujen LB-infektioiden ilmaantuvuutta (heijastaa EM). LB: n esiintyvyys Suomessa kasvoi merkittävästi vuosina 1995 - 2014, mikä heijastaa LB: n epidemiologista tilannetta Pohjois-Euroopassa. Vuodesta 2014 lähtien yearly 1 700 mikrobiologisesti vahvistettua LB-tapausta on diagnosoitu vuosittain verrattuna muutamaan sataan tapaukseen vain 15–20 vuotta sitten. Kun otetaan huomioon myös kliinisesti diagnosoidut EM-tapaukset, kokonais-LB-ilmaantuvuus saavutti 120/100 000 populaatiota vuonna 2014. Vuonna 2015 tutkimusajanjaksomme jälkeen rekisteröitiin 1 900 mikrobiologisesti vahvistettua LB-tapausta ja 3514 kliinisesti diagnosoitua tapausta,https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ttr/ ... roup-12465 External Link ).

LB-ilmaantuvuuden kasvavasta trendistä on ilmoitettu viime vuosikymmenen aikana useissa Euroopan maissa, Yhdysvaltojen osavaltioissa ja Kanadassa ( 4 ). Useat tutkimukset viittaavat siihen, että lievemmät talvilämpötilat, kosteat kesät ja ilmastonmuutoksesta johtuvat pidentyneet kevät- ja syksykaudet saattavat antaa punkkitautien leviämisen korkeimmille korkeuksille ja leveysasteille ja lisätä siten puukotien tartuntojen riskiä Pohjois-Euroopassa, myös Suomessa ( 5 , 16 , 17). Osana tutkimustamme kaikille kahdeksalle suomalaiselle LB-diagnostiikkaa tekevälle mikrobiologiselle laboratoriolle lähetettiin kyselylomake nykyisestä ja aiemmasta laboratoriomenetelmästä arvioimaan, voisiko diagnostiikkamenetelmien muutokset selittää mikrobiologisesti vahvistettujen LB-tapausten lisääntyneen esiintyvyyden. Tulokset osoittivat, että tällaisia ​​muutoksia ei voida tunnistaa. Jos jotain, menetelmistä on tullut tarkempia ottamalla käyttöön kaksitasoinen lähestymistapa Borrelia- serologiseen testaukseen.

LB: n alueellisissa esiintymistiheyksissä on huomattavia eroja koko Suomessa. Ahvenanmaa, joka on hyperendeminen alue sekä punkkeille että LB: lle, erottuu muista HD-levyistä. Ahvenanmaan ulkopuolella suurimmat esiintymiset ovat keskittyneet Suomen rannikkoalueille, etenkin Itämeren rantaviivaa ja Lounaissaaristoa pitkin. Lounais-Suomi, saaristo mukaan lukien, on jo kauan ollut tunnettu alueena, jolla on runsaasti punkkeja ( 10)). Vuosina 1995–2000 LB-ilmaantuvuus oli suurin Lounais-Suomessa, mutta ≈15 vuotta myöhemmin Suomen Kaakkois-alueet ovat ylittäneet Lounais-alueet LB-ilmaantuvuuden suhteen. Yleensä melkein kaikissa HD: eissä eteläpuoliskolla LB-ilmaantuvuus lisääntyi vuosina 1995–2014. Keski-länsiosat Suomea ovat edelleen esiintymisalueet. Samat alueet voidaan yksilöidä matalan punkkitiheyden alueiksi punkkien maantieteellisestä jakautumisesta vuonna 2015 Suomessa ( 23 ).

Havaitsimme bimodaalisen ikäkohtaisen jakauman mikrobiologisesti vahvistetuissa LB-tapauksissa ja kliinisesti diagnosoiduissa LB-tapauksissa. Samanlainen ikäjakauma kahdella huipulla on todettu muissa LB: n tutkimuksissa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, mutta toisin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, tutkimuksen toinen huippu esiintyi kummankin sukupuolen vanhemmissa ikäryhmissä ( 6 , 11 , 19 , 24 , 25). Yksi selitys vanhempien ikäryhmien huipulle voisi olla lisääntynyt vapaa-ajan aktiviteetti; Suomessa tietyt ulkoilutoiminnot, kuten marjanotto ja puutarhanhoito, saattavat olla suositumpia ikääntyneiden keskuudessa, mikä saattaa lisätä heidän alttiuttaan punkkipurkauksille. Lisäksi ikääntyneellä immuunijärjestelmällä ikääntyneillä saattaa olla lisääntynyt riski leviäneelle LB: lle, mikä havaitaan lisääntyneenä LB-tapausten lukumääränä, etenkin NIDR: ssä ( 26 ).

Naisten ja tyttöjen enemmistö EM-tapauksista on raportoitu useissa muissa epidemiologisissa tutkimuksissa Euroopassa, ja kliinisesti diagnosoitujen LB-tapausten tietomäärät (joista 59,7% tapahtui naisilla ja tytöillä) ovat näiden aikaisempien raporttien mukaisia ​​( 7 , 27 - 30). Kliinisesti diagnosoidun LB: n esiintyvyys oli korkeampi vain 5–14-vuotiailla pojilla ja yli 80-vuotiailla miehillä. Aikuisilla, etenkin 50–79-vuotiailla, esiintyvyys oli selvästi korkeampi naisilla. Mikrobiologisesti vahvistetun LB: n suhteen miehien ja naisten LB-esiintyvyyserot eivät olleet yhtä suuret, mutta naiset olivat silti lievästi hallitsevia kaikissa ikäryhmissä. Kuitenkin> 70-vuotiaiden ikäryhmässä miehet olivat selvästi aliedustettuina. Ranskassa LB: n vuoksi sairaalahoidossa olevien miesten osuus vuosina 2004–2012 oli huomattavasti suurempi kuin naisten osuus (57,8% vs. 42,2%), kun taas naisten osuus oli 52% yleislääkärien ilmoittamista LB-tapauksista ( 19).). Immunologisia tai biologisia mekanismeja, jotka voisivat selittää, miksi vanhemmat miehet olisivat todennäköisemmin levittäneet LB: tä kuin naisia, ei tunneta ( 30 ). Naisilla saattaa olla taipumus havaita EM: tä useammin tai he voivat etsiä terveydenhuoltopalveluita aktiivisemmin ollessaan tartunnan EM-vaiheessa. Kummallakin tavalla, tutkimuksessamme havaittiin mikro-biologisesti vahvistettujen LB-tapausten miesten enemmistöä vain vanhemmissa ikäryhmissä.

Kliinisesti diagnosoitujen LB-tapausten kausijakauma saavutti huipunsa heinä- ja elokuussa, jota seurasi 1–2 kuukauden inkubaatiojakso, ennen kuin levitetyt LB-tapaukset saavuttivat huippunsa syyskuussa. Sekä isäntähakuinen punkkitoiminta että ihmisen altistuminen pukeille, jotka johtuvat kesäaikaisesta ulkoilusta, vaikuttavat LB: n kausiluonteisuuteen. Tietojemme mukaan EM-vaiheen tartuntoja havaitaan lämpimien kesäkuukausien aikana kesä – syyskuussa, ja harvat EM-tapaukset rekisteröidään Avohilmossa marras-huhtikuussa. Hajautettujen LB: n inkubaatioaika vaihtelee viikkoista kuukausiin, mistä seuraa, että mikrobiologisesti vahvistetut LB-tapaukset ilmoitetaan NIDR: lle koko vuoden ajan, tosin vähäisemmässä määrin talvikaudella Suomessa (marraskuu – huhtikuu), jolloin vain LB: n krooniset ilmenemismuodot yleensä ilmoitetaan.

Lymen neuroborrelioositapausten (9,3%) ja Lymen artriitin (4,3%) tapausten määrät olivat yllättävän alhaiset verrattuna tutkimusjakson aikana sairaaloista vapautettujen potilaiden kokonaismäärään. Kohtuullinen selitys voi sisältää ilmoituksen tarkkuuden; useimmat LB-tapaukset rekisteröidään todennäköisesti vain ICD-10-koodilla A69.2 (”Lyme borreliosis”), täsmällisempien koodejen sijaan, jotka viittaavat Lymen neuroborreliosiaan ja Lymen niveltulehdukseen. Hilmo-tietojen täydellisyyden ja tarkkuuden on kuitenkin yleisesti havaittu olevan korkea ( 31 ).

Tunnustamme joitain rajoituksia tässä tutkimuksessa. Ensinnäkin Avohilmo ei vielä kata työ- ja yksityislääkärikäyntejä. Siksi kliinisesti diagnosoitujen tapausten määrä on aliarvioitu tässä tutkimuksessa, etenkin työikäisillä. Toiseksi, oikein diagnosoitujen EM-tapausten luotettavuus riippuu suuresti terveydenhuollon ammattilaisista, jotka raportoivat tapauksista Avohilmolle. EM on kuitenkin hyvin tunnustettu suomalaisten terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa, ja jokainen terveydenhuollon käynti on rekisteröitävä ICD-10-koodilla. Olemme mukauttaneet kokonaisarviomme kliinisesti diagnosoitujen LB-tapausten lukumäärään korjauskertoimella, joka heijastaa ilmoitettuja epätarkkuuksia. Avohilmon LB-ilmaantuvuuden trendi on kuitenkin samanlainen kuin mikrobiologisesti vahvistetun LB: n määrän NIDR: ssä viime vuosina. kolmanneksi LB: n tietoisuus terveydenhuollon ammattilaisten ja kansalaisten keskuudessa saattaa vaihdella maantieteellisesti ja kausittain, mikä saattaa aiheuttaa eroja diagnostisessa toiminnassa. Lisäksi infektion esiintymispaikka voi olla erilainen kuin asuinpaikka, ja se, että NIDR ei sisällä kliinisiä tietoja, on rajoitus. Rekisteritietojen edelleen arvioimiseksi ja esiintyvyysarvioidemme hienosäätämiseksi tarvitaan ja jatketaan rekisteröintitutkimuksen tutkimuksia yksittäisellä tasolla, mukaan lukien henkilökohtaisten sairauksien ja antibioottien määräämismallien arviointi. LB: n riskitekijöitä tulisi myös arvioida kattavasti. Suunnittelemme laajentaa LB: n rutiininomaista seurantaa kattamaan myös kliinisesti diagnosoidut tapaukset ja validoimme edelleen primäärisen terveydenhuollon käyntien käyttöä seurantatarkoituksiin.

Tässä tutkimuksessa osoitimme LB: n esiintyvyyden lisääntymistä Suomessa ≈20 vuoden aikana ja kuvasimme muutoksia, jotka ovat tapahtuneet LB: n maantieteellisessä jakaumassa. LB: n epidemiologiset tiedot ovat hyödyllisiä terveydenhuollon ammattilaisille, suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille korostamaan alueita ja vuodenaikoja, joilla infektioriski on suurin. Lisäksi tämän tutkimuksen tulokset korostavat LB: n merkitystä kasvavana kansanterveyden huolenaiheena ja ovat arvokkaita kansanterveyden päätöksentekijöille seuranta- ja interventiostrategioiden ohjaamisessa (esim. Rokotteiden kehittäminen) ja lisäämällä tietoisuutta taudista yleisön keskuudessa.

ylin

Sajanti on lääkäri ja jatko-opiskelija Turun yliopiston Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian laitoksella. Hänen tutkimuskohteitaan ovat Lymen borrelioosi ja muut punkkitaudit.

ylin

Tunnustus
Tätä työtä tukivat Turun yliopisto, NIHW ja Suomen Akatemia. Tutkimuksen rahoittajilla ei ollut roolia tutkimuksen suunnittelussa, analysoinnissa tai raportin kirjoittamisessa.

ylin

Viitteet
Stanek G , Wormser GP , Gray J , Strle F . Lymen borrelioosi. Lancet . 2012 ; 379 : 461 - 73 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Kuehn BM . CDC arvioi 300 000 Yhdysvaltain Lymen taudin tapausta vuodessa. JAMA . 2013 ; 310 : 1110 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Mead PS . Lymen taudin epidemiologia. Infektoi Dis Clin North Am . 2015 ; 29 : 187 - 210 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Theel ES . Tickborne borrelia -infektiot: vain Lymen taudin lisäksi. Clin Lab Med . 2015 ; 35 : ix - x . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Bennet L , Halling , Berglund J . Lymen borrelioosin esiintyvyyden lisääntyminen Etelä-Ruotsissa leutojen talvien ja lämpimien, kosteiden kesien aikana. Eur J Clin Microbiol -infektio Dis . 2006 ; 25 : 426 - 32 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Wilking H , Stark K . Ihmisen itä-Saksan kuuden liittovaltion vuosien 2009-2012 seurantatietojen suuntaukset. Tikit Tick Borne Dis . 2014 ; 5 : 219 - 24 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Strle F , Videcnik J , Zorman P , Cimperman J , Lotric-Furlan S , Maraspin V . Kliiniset ja epidemiologiset löydökset potilailta, joilla on eryteema migrans. Kohorttien vertailu vuosilta 1993 ja 2000. Wien Klin Wochenschr . 2002 ; 114 : 493 - 7 . PubMed- ulkoinen linkki
Smith R , Takkinen J . Lymen borrelioosi: tarvitaanko Euroopan laajuista koordinoitua seurantaa ja toimia? Euro Surveill . 2006 ; 11 : E060622.1 . PubMed- ulkoinen linkki
Hofhuis , Harms M , van den Wijngaard C , Sprong H , van Pelt W . Puukotien ja Lymen taudin lisääntyminen jatkuu jatkuvasti vuosina 1994-2009. Punkit Tick Borne Dis . 2015 ; 6 : 69 - 74 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Junttila J, Peltomaa M, Soini H, Marjamäki M, Viljanen MK. Prevalence of Borrelia burgdorferi in Ixodes ricinus ticks in urban recreational areas of Helsinki. J Clin Microbiol. 1999;37:1361–5.PubMedExternal Link
Bacon RM , Kugeler KJ , Mead PS ; Tautien torjunta- ja ehkäisykeskukset (CDC) . Lymen taudin seuranta - Yhdysvallat, 1992-2006. MMWR Surveill Summ . 2008 ; 57 : 1 - 9 . PubMed- ulkoinen linkki
Hofhuis , van der Giessen JW , BORGSTEEDE FH , P PR , Koslowski DW , Van Pelt W . Lymen borrelioosi Hollannissa: Yleislääkärin vastaanottojen ja sairaalahoitojen lisääntyminen voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana. Euro Surveill . 2006 ; 11 : E060622.2 . PubMed- ulkoinen linkki
Sykes RA , Makiello P . Arvio Lymen borrelioosin esiintyvyydestä Länsi-Euroopassa. J Kansanterveys (Oxf) . 2017 ; 39 : 74 - 81 . PubMed- ulkoinen linkki
Hubálek Z . Lymen borrelioosin epidemiologia. Curr Probl Dermatol . 2009 ; 37 : 31 päivään - 50 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Jaenson TG , Jaenson PO , Eisen L , Petersson E , Lindgren E . Muutokset punkin Ixodes ricinus maantieteellisessä jakaumassa ja runsaudessa viimeisen 30 vuoden aikana Ruotsissa. Loisvektorit . 2012 ; 5 : 8 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Lindgren E , Tälleklint L , Polfeldt T . Ilmastomuutoksen vaikutus tautia leviävän eurooppalaisen punkin Ixodes ricinus pohjoiseen leveysrajaan ja populaatiotiheyteen . Ympäristön terveyden näkökulma . 2000 ; 108 : 119 - 23 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Ogden NH , Maarouf A , Barker IK , Bigras-Poulin M , Lindsay LR , Morshed MG , et ai. Ilmastomuutos ja Lyme-taudin vektorin Ixodes scapularis kantaman laajenemismahdollisuudet Kanadassa. Int. J Parasitol . 2006 ; 36 : 63 - 70 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Chmielewska-Badora J , Moniuszko , Żukiewicz-Sobczak W , Zwoliński J , Piątek J , Pancewicz S . Serologinen tutkimus henkilöiltä, ​​jotka ovat alttiina puun kautta leviäville taudinaiheuttajille Borrelia burgdorferin, Anaplasma phagocytophilum, Bartonella spp. ja Babesia microti. Ann Agric Environ Med . 2012 ; 19 : 271 - 4 . PubMed- ulkoinen linkki
Vandenesch A , Turbelin C , Couturier E , Arena C , Jaulhac B , Ferquel E , et ai. Lymen borrelioosin esiintyvyys ja sairaalahoitosuhteet, Ranska, 2004 - 2012. Euro Surveill . 2014 ; 19 : 20883 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Schauman K, Kovanen J, Seppälä I. Lyme borreliosis in Finland in 1986-1988. Biomed Pharmacother. 1989;43:427–30. DOIExternal LinkPubMedExternal Link
Sormunen JJ , Klemola T , Vesterinen EJ , Vuorinen I , Hytönen J , Hänninen J , et ai. Arvioidaan Ixodes ricinus -puikkojen esiintyvyyttä, kausiluonteista etsintäaktiivisuutta sekä Borrelia- ja puu-enkefaliittiviruksen (TBEV) esiintyvyyttä Lymen borrelioosin endeemisellä alueella Lounais-Suomessa. Tikit Tick Borne Dis . 2016 ; 7 : 208 - 15 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Sormunen JJ, Penttinen R, Klemola T, Hänninen J, Vuorinen I, Laaksonen M, et al. Tick-borne bacterial pathogens in southwestern Finland. Parasit Vectors. 2016;9:168. DOIExternal LinkPubMedExternal Link
Laaksonen M, Sajanti E, Sormunen JJ, Penttinen R, Hänninen J, Ruohomäki K, et al. Crowdsourcing-based nationwide tick collection reveals the distribution of Ixodes ricinus and I. persulcatus and associated pathogens in Finland. Emerg Microbes Infect. 2017;6:e31. DOIExternal LinkPubMedExternal Link
Nelson CA , Saha S , Kugeler KJ , Delorey MJ , Shankar MB , Hinckley AF , et al. Kliinisen diagnosoiman Lymen taudin esiintyvyys, Yhdysvallat, 2005–2010. Emerg Infect Dis . 2015 ; 21 : 1625 - 31 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Dessau RB , Espenhain L , Mølbak K , Krause TG , Voldstedlund M . Parannetaan kansallisen tarkkailun puuttua borrelioosi-neuroborrelioosin valvontaa Tanskassa ilmoittamalla spesifisten vasta-aineiden indeksitestien sähköinen raportointi vuosina 2010–2012. Euro Surveill . 2015 ; 20 : 21184 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Kline KA , Bowdish DM . Infektiot ikääntyvässä väestössä. Curr Opin Microbiol . 2016 ; 29 : 63 - 7 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Mehnert WH , Krause G . Lymen borrelioosin seuranta Saksassa, 2002 ja 2003. Euro Surveill . 2005 ; 10 : 83 - 5 . PubMed- ulkoinen linkki
Stanek G , Flamm H , Groh V , Hirschl A , Kristoferitsch W , Neumann R , et ai. Borrelia-infektioiden epidemiologia Itävallassa. Zentralbl Bakteriol Mikrobiol Hyg [A] . 1987 ; 263 : 442 - 9 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Åsbrink E , Olsson minä , Hovmark . Erythema Chronum migrans Afzelius Ruotsissa. Tutkimus 231 potilaalla. Zentralbl Bacteriol Microbiol Hyg [A] . 1986 ; 263 : 229 - 36 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Bennet L , Stjernberg L , Berglund J . Sukupuolen vaikutus Lymen borrelioosin kliinisiin ja epidemiologisiin piirteisiin. Vektori Borne Zoonotic Dis . 2007 ; 7 : 34 - 41 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
Sund R . Suomen sairaalarekisterin laatu: systemaattinen arviointi. Scand J Kansanterveys . 2012 ; 40 : 505 - 15 . DOI ulkoinen linkkiPubMed ulkoinen linkki
ylin

luvut
Kuvio 1 . Kansallisessa tartuntataudirekisterissä vuosina 1995–2014 ilmoitettujen mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten lukumäärä ja esiintyvyys sekä primäärisen terveydenhuollon rekisterissä ilmoitettujen kliinisesti diagnosoitujen tapausten lukumäärä ...
Kuvio 2 . Kansallisessa tartuntataudirekisterissä vuosina 1995–2014 (A) raportoitujen mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten ja primäärisen terveysrekisterin kliinisesti diagnosoitujen tapausten esiintyvyys ...
Kuvio 3 . Mikrobiologisesti vahvistettujen borrelioositapausten esiintymisaste sairaala-alueittain jaksoittain, Suomi, 1995–2014. A) 1995–1999; B) 2000–2004; C) 2005–2009; D) 2010–2014. Ahvenanmaata ei näytetä; ...
Kuvio 4 . Kuukausittain jakautuva mikrobiologisesti vahvistettu borrelioositapaus kansallisessa tartuntataudirekisterissä vuosina 1995–2014 ja kliinisesti todetut tapaukset ensisijaisen terveydenhuollon rekisterissä ...
ylin

Mainitse tämä artikkeli
DOI: 10.3201 / eid2308.161273

1 Nämä kirjoittajat ovat osallistuneet yhtä hyvin artikkeliin.

Sisällysluettelo - Nide 23, numero 8 - elokuu 2017

Vastaa Viestiin